Mitä tapahtuu, jos ihmisen vie erittäin rauhalliseen paikkaan, jossa ei ole minkäänlaisia ärsykkeitä ja jättää hänet sinne riittävän pitkäksi ajaksi? Entä mitä tapahtuu, jos tuo paikka on kymmeniä metrejä maan alla, peruskallion sisällä, tai syvällä pyramidin ytimessä, jossa hiljaisuus on varmaa ja täysin rikkumatonta? Entä jos henkilö asetetaan siellä suureen sarkofagiin ja 20 vahvaa miestä nostaa sen kannen paikalleen ja poistuu, sulkien välillä olevat kymmenen ovea ja kiviset tulpat? Entä jos tuota kokemusta varten on valikoitu viisaiden toimesta parhaimmat, sielun keskipäivän kohdalla kehityksessään olevat sielut ja siihen on valmistauduttu huolellisesti vuosia? Entä jos vielä ennen kyseistä vihkimystä siihen on haettu lisäenergiaa paaston henkeä vahvistavalla ja lihaa heikentävällä keinolla, sekä nautittu tarkoitukseen sopivia yrttejä? Entä jos tilannetta valvoo ja suojaa fyysisesti etäällä, mutta henkisesti lähellä oleva henkilö, joka on jo itse käynyt usein tuon kokemuksen läpi ja omaa korkeampaa tietoa ja havaintokykyä?

 Useimmat ihmiset tuntevat olonsa epämääräisen ahdistuneiksi, mikäli joutuvat oleskelemaan nykyaikaisessa hiljaisuuden huoneessa ajan, joka lähentelee tuntia. Muinaiset Papit tiesivät, mitä tapahtuu, jos koetta jatkaa pidempään ja siihen on valmistauduttu hyvin, sekä lisäksi on täysin pimeää: Äärimmäisessä ärsykkeettömässä hiljaisuudessa ihminen joutuu kohtaamaan itsensä ja kulkee siihen Osiriksen valtakuntaan, johon tajunnan portti avautuu. Kokemuksen tuottaminen ei ole vaaratonta, siksi siihen on valmistauduttava vuosia. Tuo valmistautuminen on etupäässä herkistymistä vakiintumistason laskun avulla, puhdistautumista, pelkojen tutkimista ja kohtaamista, sekä itsetuntemuksen kasvattamista.

 Läpäistäkseen äärimmäisen hiljaisuuden tuottaman Vihkimyksen portin, ihmisen on ensin kohdattava kynnyksenvartija, joka on hänen oma hahmonsa, joka on siihenastisessa suunnattoman pitkässä elämien ketjussa muodostunut ja hahmoontunut. Se ei tuossa hetkessä sisällä sitä korkeamman itsen hedelmöittävää voimaa, joka siihen muuton on liittyneenä, vain paljaan maallisen elementin siihen mennessä kehittämän itsekkään minuuden. Jeesus, joka oli todennäköisesti vihitty mm. Egyptin mysteereihin, sen tuntemattoman ajanjakson aikana josta Raamattu ei tiedä kertoa mitään, kuvaa kynnyksenvartijan kauheutta Tuomaan Evankeliumin säkeessä 84 näin:

 ”Kun te näette peilikuvanne, te ilahdutte. Mutta kun te näette kuvanne, jotka ovat olemassa ennen teitä – eivätkä ne katoa, eikä niiden ydin selkene – kuinka paljon jaksatte kestää?”

 Eräästä kulmasta tätä tapahtumaa kuvaa myös ns. egyptiläinen sydämenpunnitustaulu (kuva 31). Jos kynnyksenvartijan, eli materiasta peräisin olevan kokonaisminuuden kehitys on noussut sille tasolle, että vaaka ei kallistu totuuden sulan painoa enempää, on ensimmäinen koetus läpäisty ja voidaan jatkaa matkaa ensimmäiseen tuonpuoleisen saliin. Silloin henkisen maailman sen osion portinvartija päästää kokelaan sisään ja ”hän voi tehdä matkoja sisään ja ulos jo eläessään maan päällä”, kuten Egyptiläinen kuolleiden kirja, tai paremminkin Egyptiläinen kirja kuolemisen taidosta ja valoon astumisesta toteaa. Toisaalla Osiris Unneferin ylistyksessä on vastaava kohta: Mikäli on saavuttanut voiton alhaisen maailman kynnyksellä, ”voi tulla ja mennä ilman torjuntaa alhaisen maailman arkeissa”.

 Rauhallisia ympäristöjä vihkimyksessä edistymistä varten sijaitsi siksi mm. Gizan tasangolla useita, ja